Tahmailua

No niin, siis, tässä on käymässä juuri niin kuin ajattelinkin. Kirjoittaminen ei maistu. Ei keksi mitään järkevää, hauskaa, viihdyttävää saati analyyttistä ainesta blogattavaksi. Sisällön ammattilaiselle tämän ei pitäisi tietenkään olla mikään ongelma. Toisaalta, suuri viisaus piilee sisällön suoltamisen rinnalla siinä, että tietää, milloin jotain olisi parasta jättää jakelematta. Pah, turhaa moinen kritiikki omien juttujen kohdalla!


Syytän arjen asettumattomuutta tästä kirjoitustyhjiöstä. Ensin loma, sitten joulu ja nyt on uusi vuosi. Välipäiviä ei voi laskea normiarjeksi, vaikka varsin kiireisesti töissä ne vietinkin. Kirjoittelun ohella muutkin harrastukset ovat kärsineet. Läski lisääntyy, neulomukset eivät. 


MUTTA, nyt olen käynyt salilla, pyrähdellyt juosten, siivonnut kotia, soittanut perheenjäsenille, yrittänyt olla huomaavainen muija, nukkunut hyvin, lukenut kirjoja ja pikkuisen kirjoittanutkin. En edes raivoa, vaikka olohuoneesta kajahtaa Skyrim. Tästä se lähtee. 


En kyllä tee mitään uuden vuoden lupauksia. Pyrin elelemään niin, että ei tarvitsisi suorittaa isoja korjausliikkeitä. 


Wikipedia kertoo, että 12 % onnistuu pitämään lupauksensa. Tässä Annen ja Ellun klassikkoesimerkki siitä varsin yleisestä tipattomuusversiosta.