Heipat vaan ei hyvästit

Parisuhteissa en usko taukoihin tai "katsellaan vielä" -päätöksiin. Se on kerrasta poikki jos siltä näyttää. Tälle blogisuhteelle haluan kuitenkin antaa joustavan mahdollisuuden. Nyt sallin itselleni kirjoitustauon – kun ei siis nappaa yhtään. Mutta pidän tämän blogin tässä ja julkisena, jottei se tuntuisi taas yhdelle kesken jääneelle päiväkirjalle. 

Palaan siis heti, kun sisäinen Carrie Bradshawni ja Virpi Salmeni herää jälleen. Mwah. 

Tahmailua

No niin, siis, tässä on käymässä juuri niin kuin ajattelinkin. Kirjoittaminen ei maistu. Ei keksi mitään järkevää, hauskaa, viihdyttävää saati analyyttistä ainesta blogattavaksi. Sisällön ammattilaiselle tämän ei pitäisi tietenkään olla mikään ongelma. Toisaalta, suuri viisaus piilee sisällön suoltamisen rinnalla siinä, että tietää, milloin jotain olisi parasta jättää jakelematta. Pah, turhaa moinen kritiikki omien juttujen kohdalla!


Syytän arjen asettumattomuutta tästä kirjoitustyhjiöstä. Ensin loma, sitten joulu ja nyt on uusi vuosi. Välipäiviä ei voi laskea normiarjeksi, vaikka varsin kiireisesti töissä ne vietinkin. Kirjoittelun ohella muutkin harrastukset ovat kärsineet. Läski lisääntyy, neulomukset eivät. 


MUTTA, nyt olen käynyt salilla, pyrähdellyt juosten, siivonnut kotia, soittanut perheenjäsenille, yrittänyt olla huomaavainen muija, nukkunut hyvin, lukenut kirjoja ja pikkuisen kirjoittanutkin. En edes raivoa, vaikka olohuoneesta kajahtaa Skyrim. Tästä se lähtee. 


En kyllä tee mitään uuden vuoden lupauksia. Pyrin elelemään niin, että ei tarvitsisi suorittaa isoja korjausliikkeitä. 


Wikipedia kertoo, että 12 % onnistuu pitämään lupauksensa. Tässä Annen ja Ellun klassikkoesimerkki siitä varsin yleisestä tipattomuusversiosta.

Matkarapska

Nonni. Se on viikko jos kolmaskin vierähtänyt ilman tekstin tekstiä. Luulittekin, että nyt se lopetti. Ehei, lomailin vain. 

Tiedän, että ihmisiä ei keskimäärin kiinnosta katsella toisten ihmisten lomakuvia. Siitä huolimatta lataan tähän nyt pikku koosteen.

Koh Kood: pojat hoonaa biitsiä

Koh Koodin kämppä kaikilla mukavuuksilla

Sama saari ja Lapin Kulta -auringonlasku

Koh Changin reppureissaajakeskittymä, Pen's

Norsuja moikattiin Baan Kwan Changilla <3

Tulinen Tom Sam, klassikko! Ohje löytyy vaikka täältä

Bangkokissa juhlittiin kunkun synttäreitä

Joelta käsin näki tulva-ajan vesirajan

Reitti oli sitten lopulta Bangkok (yksi yö, pari vääääsynyttä päivää) - Trat (välietappi) - Koh Kood (aivot narikkaan -paratiisisaari ja resortti) - Koh Chang (se turremesta, ihan jees) - Si Racha (tsilikastikekaupunki, jossa treffattiin mun vanhaa kämppistä ja fiilisteltiin normi-thaimaalaisten kaupunkielämää) - Bangkok (viimeiset kuusi yötä, ihan mahtavaa, vaikka kukaan sitä kaupunkia ei suosittelekaan). Jos toiveita, niin voin availla jotain kohdetta enemmän tai antaa reissuvinkkejä.

Koh jotain

Terveisiä sohvalta. Viime aikoina olen viettänyt illat aika pitkälle tässä, tai välillä hyvin epäergonomisissa datailuasennoissa sängyn päällä. Aikaisemminkin mainostamani lomareissu nimittäin lähenee, ja sitä on pitänyt pikkuisen suunnitella. 

Rokotukset jäivät suunnittelun asteelle. Ei kai niitä tartte. Kai ne jotkut pakolliset on voimassa. Check!  Jos hankkii paketillisen allergialääkkeitä ja toisen särkylääkkeitä, niin niillä pärjännee ainakin kotiin asti. Paitsi jos iskee malaria, kuten yhdellekin Tukiaisen tyttärelle taannoin.

Koh Chang, näyttää perusparatiisilta

Paljon hauskempaa on ollut lueskella Lonely Planetista ja interwebistä kohdevaihtoehdoista. Matkan kulkua ei siis ole edelleenkään suunniteltu ensimmäistä kuutta päivää pidemmälle. Katsellaan, mitä sitten tapahtuu. Luulenpa, että joudumme tyyppaamaan sen ristiriitaisia tunteita herättävän Koh Changin. Jos joku paikka on niin kiistelty, niin mielestäni sen täytyy olla kokemisen arvoinen. Että voi sitten valita puolen jälkipyykkiä pestäessä.

Jos muuten koko Bangkok yhtäkkiä sukeltaakin, niin kakkosvaihtoehto lomapaikaksi on ehdottomasti Benidorm. Oi Benidorm, tekisivätpä viisaammat lisää tuotantokausia telkkarisarjaan. Ikävä Madgea.

Aamu Käpylässä

Huomenta.

Pötköjen kosto

No tulipahan mieleen, että nykyään on aika vaikeaa löytää sopivia vaatteita. Siis sellaisia, jotka oikeasti istuu.

Ikäihmisen puhetta tällainen päivittely, mutta olkoon! Ostin Citydealista pari lahjakorttia Helsinki10:n. Kävin siellä yhden kerran masentumassa sovituskoppiin. Toisella kertaa päätin, että nyt irtoaa. Menin suoraan töistä, kuoritakissa ja pyöräilykypärän lippa epämuodikkaasti otsalla. Perhana! Löysinkin sitten lopulta kivat Leviksen vintageviisnollaykköset. Lököt, kuten toivoin. Kolme tuumakokoa isommat, kuin toivoin.

Perinteisiä pötkylävaatteita edustava asu täältä.

Niin se mikä mätti, ja mättää, on se, että en ole laiha pötkö. Jotkut ovat, ja nyt on heille kissanpäivät. Pitäisi kai siirtyä ostoksille jonnekin jackpottiin tai lindeksiin tai mitäniitäon. En ha-luu! Vaikkakin Lindexillä kai saattaa olla jotain kivoja vaatteitakin.

No, tsellasta nyt. Heipat. 

Hyytymys

Huh, eipähän ole tullut kirjoiteltua tällä viikolla. On ollut niin vauhdikasta. Dinneritarjoilua, voitonjuhlaa ja ihanan työkaverin läksiäisiä. Ja lopulta näistä kaikista toipumista. Läppäri sylissä ei ole ennättänyt istua.

Testasin sen teemauinnin. Rintauintitekniikkani on peräisin 80-luvulta. Sitä on näemmä päivitetty sittemmin. En oikein osannut. Erityisesti jalkoja pitäisi sätkytellä ihan kummallisissa kulmissa. Menen maanantaina uudestaan.

Aivot on näemmä vielä jähmeät. Ei mitään sanottavaa. En keksi hauskaa kuvitustakaan. Keksinpäs. Migraine Boy oli mahtava Music Television -hahmo, johon voi usein samaistua.

Kuva nyysitty Photobucketista.