Sori hei ja sotkujuttuja

Päiväni bloggaajana. Eilen illalla kekkasin, että heti ensimmäisessä postauksessa oli kaksi virhettä. Kaksi! Enkä sitten kehdannut (savoa, tarkoittaa, että häpesin) tehdä sellaista edit-hommaa. Aika noloa. 

Eli, EDIT: 

* Kai olen pitänyt päiväkirjaa pidempään kuin viikon ajan, jos kerta jo ennen yhdeksänkymmentälukua olin pitänyt sellaista melkein kuukauden. Mutta puolustelen valhettani - se todella oli ainut niin pitkä rupeama, ja sisältö, niin, no.

* Hercule! Niitä jaksoja onkin enemmän! Yhteensä kymmenen tuotantokauden verran! Hurraa!

Sitten asiaan. Olisin tässä nyt halunnut jakaa kaikkien teidän lukuisten lukijoitteni kanssa uuden hapsunahkatakkini. Siis näyttää siitä kuvan. Asukuvan. Vaikka muotiblogi tästä ei taida tulla. Mutta sitten kävi niin, että kamera on kadoksissa. 

Meidän kotona aika moni asia voi olla hassussa paikassa. Viime aikojen tuloksettomien pohdintojen listalla onkin:

Kaksi ihmistä asuu yhdessä. Toinen tykkää pistää asiat edes vähän paikoilleen kotona. Toinen tykkää jättää ne sinne tänne spontaanisti. Kumpikin ahdistuu. Toinen siitä, että on sotkuista ja toinen siitä, että tuntee siivouspaineita. Miksi toinen ei voi olla oikeassa ja toinen väärässä ja sitten se väärässä oleva joustaisi?

Kompromissi, tuo aikuiselämän suola!

Onneksi täällä ei kuitenkaan enää näytä tältä...

Muistan remonttikesää u u u uu.

Nyt on aika nauttia kirsikkajugurtti viikonlopun kunniaksi ja metsäkanalintustartin tuoman päivällisettömyyden (whaaaat, mikä sana) vuoksi.