Kurmeeta taas

Huomaan, että blogikirjoitusten aiheet tulevat ryppäinä. Pari sporttia, pari ruokaa ja sitä rataa. En pysty rikkomaan kaavaa. Kirjoitan taas ruoasta. Ruuasta. En osaa päättää, kumpi taivutus on suosikkini, molemmat hyväksytään.

Tänäkin viikonloppuna elämä on yhtä kurmeeta. Eilen oli pyjamabileet, tarjolla pitsaa. Hyvä ystäväni on itseoppinut pitsakokki. Hän oli hankkinut kotiuuniinsa pitsakiven, ja vot se toimi.

Tänään kaalisopan keittyessä mutustelimme kotosalla parmankinkkua ja tryffeliä. Tätä taikasientä myydään lähikaupassamme somissa pikku purkeissa. Kilohinta taisi olla jotakuinkin 549 euroa. Onneksi annoskoko on hyvin pieni.

Kaalikeitossa liha-ainesta edustaa vasikan keittoliha. Äsken sitä juuri erottelimme luusta. Harmillisen vähän oli sitä varsinaista lihaa, aika paljon elukoille kelpaavia jänteisiä juttusia ja loput luuta. Toivotaan, että laatu korvaa määrän. 

Telkkarissa on muuten Hell's Kitchen. It's rubber! (It's rubbaaaaahhHH!) Skälopsit, tietty.

PS: Kävin kauneusjaterveysjamuotijakellojakorujapohjoismaisethiukset-messuilla. Olin näemmä perustanut puljun. Tuoremyynti Pitkänen oli kiskan nimi, ja antimet maukkaita.