Yhden herkku on toisen kauhistus.
Syön tässä kaurapuuroa ja raejuustoa. Jonkun mielestä se ei ole hyvää. Pöh! Myönnän, ettei annos ole kaunis, mutta tekstuuri on miellyttävä, maku mieto joskin lempeä ja ravintoarvot kohdallaan.
Meillä kotona syötiin perinteistä suomalaista kotiruokaa. Makkaraa, jauhelihaa eri muodoissaan, soppaa ja laatikkoruokia. Joskus hernaria. Metsästäjän tavallinen kotiruoka on puolestaan ollut, näiden meidänkin keittiössämme tuoksuneiden perussettien lisäksi, sisäelimiä, riistaa, kalaa ja eksoottisia säilykkeitä.
Yhdessä syömme hyvin. Erilaisia ruokia, melkein aina itse tehtyä, hyvistä raaka-aineista. Kunnon lähikauppa = paremmat murkinat. Riistaa löytyy pakkasesta ja lisää tulee näin syksyn viikonloppuisin varsin mukavasti.
 |
| Härski ruokakuva, lautasella sorsan sisintä |
Viikonloppuna tarjosimme tupatarkastuksen tehneelle äidille tuoretta sorsan sydäntä ja maksaa, pannun kautta pyöräytettynä ja pippurilla ja suolalla maustettuna. Äiti maistoi, olin ylpeä. En itsekään ole hurja ruokaseikkailija, mutta äidille ei moni oman kokkauspiirin ulkopuolinen ape maistu. Yäk, rapujuhlat, söittekö te siis niitä rapuja?
Harmi vain, että tuo asenne tarttuu herkästi, esimerkiksi omiin poikiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti