Pyöräilen työmatkat. Melkein joka päivä polkiessani ihmettelen sitä, miten vähän kaikkia tapaturmia sattuu. Monta kertaa näen silmissäni tilanteita, joita voisi pahimmassa tapauksessa sattua. Auto ajaa päältä, koira syöksyy pyörän eteen, jalankulkija heilauttaa sontsan pinnojen väliin. Monenmoista.
Pariin otteeseen olen kyllä ryykännytkin asfalttia pitkin. Toistaiseksi tilillä on vasta aivotärähdys, murtunut ranne, pari vääntynyttä fillaria ja reikä kuoritakissa.
Näiden hupsista-tilanteiden syntymistä voi tietysti ennaltaehkäistä omalla toiminnallaan. Itse saatan ihan pikkuisen syyllistyä katuraivoiluun, eikä se liene järkevää. Joku kerta se keskellä tietä pyöräilevä keski-ikäinen rouva pillastuu ja vetäisee nekkuun.
Mutta niin moneen asiaan ei voi itse vaikuttaa. Voi vain toivoa parasta. Se on hemmetin turhauttavaa.
Olen monta vuotta ollut duunin kautta tavalla jos toisella tekemisissä Roosa nauha -kampanjan kanssa. Nyt kun lokakuu taas koitti, ovat rintasyöpäasiat pinnalla. Suomalaisten naisten yleisin syöpä puhuttaa, ja jotkut kritisoivat kampanjan tarpeellisuutta. Itse en näe mitään negatiivista siinä, että tietoisuus kasvaa ja kampanjalla kerätään varoja tärkeään tutkimustyöhön ja potilaiden neuvontapalveluiden kehittämiseen.
Tänä vuonna Lambi on tehnyt kampanjaan Rinnalla-videoita ja Facebook-kampanjan. Videoita on neljä, tässä niistä yksi. Tiina oli sairastunut rintasyöpään 24-vuotiaana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti