On se tämä syksy. Pimeää ja tahmeaa ja monella tavalla synkkää. D-vitamiinitankkaus on päällä, vaikka siihen kai nyt sitten saattaakin kuolla. Mihinpä ei.
En ole oikeastaan keksinyt tähän taisteluun kolmatta vuodenaikaa vastaan kuin yhden toimivan lääkkeen. Sporttaamisen. Kunnon hikoilu auttaa moneen vaivaan. Tylsä ja ihan eilinen uutinen, mutta silti.
Onneksi nilkka kestää jo aikas hyvin erilaista urheilua. Tänä aamuna kävin koirakaverin kanssa hölkällä. Muuten tuo terrieri on mainota juoksuseuraa, mutta se tien oikealla reunalla liikuskelu tuntuu olevan haasteellista. Varsinkin jos pyöriä tulee vastaan. Hei, se voi olla joku tuttu!
Juoksu kulki vaivattomasti. Johtunee osittain siitä, että käväisin tiistaina hierotuttamassa koivet. Ne kun eivät millään meinanneet palautua rasituksesta. Voin kertoa, että sattui aivan &%%#sti - kiroilin ja kouristelin - mutta oli se sen tuskan arvoista.
Miksi muuten hierojilla on Crocsit ja geelitukat?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti